Hei, kaikki Down-lasten perheet;

Järjestämme nyt toisen kerran Jämijärven Mertiörantaan

"Downlandian" 21.8-23.8.09 (pe-su)

Vertaistukea, saunottelua, uintia, vapaata yhdessäoloa koko perheelle!!

Hinta perheeltä 200 euroa. Ilmoittautumisia otetaan vastaan p. 040 5102849 tai s-postilla susanna.taivalmaki@hotmail.com

(tällä hetkellä ilmoittautuneita perheitä 8 (2.4.09). Eli enempää ei valitettavasti mahdu. Jos joku perhe peruu, tilalle voi päästä. Joten voin ottaa pari varaperhettä, jos halukkuutta mukaan on.)

Hei,

Tervetuloa kotisivuilleni.

Olen TIITUS TOIVO IIVARI TAIVALMÄKI, liputuspäivänä 04.06.07 syntynyt pieni Down-poika. Asun perheeni kanssa Pirkanmaalla, Ikaalisissa. Perheeseeni kuuluu Asko-isä, Susanna-äiti, isosisko Oona(s.1997) ja isoveli Aamos(s.2000). Kotonamme on lypsykarjaa. Lisäksi meillä on tanskandoggi Shadow ja kolme kissaa, Tähti, Nöpö ja Poka.

Sivujani ylläpitävät äitini ja kummitätini. Tänne kirjoitamme kaikkea perheemme juttuja, lähinnä tietenkin Tiituksen kuulumisia.

Käythän myös kirjoittamassa terveisesi VIERASKIRJAAN, on mukava lukea myös teidän terveisesi, vaikka vain muutamalla sanalla. Toki tykkäämme myös pidemmistäkin jutuista.

Seuraavan tarinan haluan jakaa kanssanne. Se kertoo niistä tuntemuksista mitä vanhemmat joutuvat käymään läpi kun kaikki ei menekään niinkuin on itse suunnitellut- perheeseen syntyy erityslapsi.

Muutos Lentosuunnitelmaan-

Welcome to Holland (Emily Perl Kingsley)

Minua usein pyydetään kuvailemaan millaista on kasvattaa vammaista lasta, jotta ihmiset, joilla ei ole tätä ainutlaatuista kokemusta, ymmärtäisivät ja voisivat kuvitella, miltä se tuntuu. Se on jotain tällaista:

Kun odotat lasta, se on kuin suunnittelisi ihmeellistä lomamatkaa Italiaan. Ostat nipun opaskirjoja, ja teet ihania suunnitelmia. Colosseum. Michelangelon David. Gondolien Venetsia. Ehkä opettelet joitain käteviä sanontoja. Kaikki se on hyvin innostavaa.

Kuukausien innokkaan odotuksen jälkeen suuri päivä viimeinkin koittaa. Pakkaat laukkusi ja lähdet matkaan. Useita tunteja myöhemmin lentokone laskeutuu. Lentoemäntä tulee ja sanoo: "Tervetuloa Hollantiin!" "Hollantiin?! Kuinka niin Hollantiin? Varasin paikan Italiaan menevään koneeseen. Minun pitäisi olla Italiassa. Koko elämäni olen unelmoinut pääseväni sinne."

Mutta lentosuunnitelmaan on tullut muutos. Kone on laskeutunut Hollantiin, ja sinne sinun on jäätävä. Tärkeintä on kuitenkinse, ettei sinua ole viety mihinkään hirveään, inhottavaan, likaiseen paikkaan, jossa on kauheita tauteja ja nälänhätää. Olet tullut vain erilaiseen paikkaan.

Niinpä sinun on mentävä ostamaan uusia opaskirjoja. Sinun on opittava aivan uusi kieli, ja kohtaat joukon uusia ihmisiä, joita et olisi muuten koskaan tavannut.

Se on vain erilainen paikka. Se on vähemmän loistelias kuin Italia, ja elämänrytmi on hitaampaa kuin Italiassa. Mutta oltuasi siellä jonkin aikaa, saatuasi hengityksesi tasaantumaan, katsot ympärillesi ja huomaat, että Hollannissa on tuulimyllyjä ja tulppaaneja, Hollannissa on jopa Rembrandtin maalauksia.

Mutta kaikki tuttavasi ovat tohkeissaan Italian matkoistaan ja he kerskailevat, kuinka ihanaa heillä siellä oli. Ja lopun elämääsi sanot; "Niin, sinne minunkin piti mennä. Sitä minä olin suunnitellut." Eikä se kipu haihdu koskaan, ei koskaan, pois, koska unelman menettäminenon hyvin, hyvin merkittävä menetys.

Mutta jos vietät elämäsi surren sitä tosiasiaa, että et päässyt Italiaan, et ehkä milloinkaan ole vapaa nauttimaan niistä hyvin erityislaatuisista, hyvin ihastuttavista asioista, joita Hollanti tarjoaa.

Seuraavasta linkistä pääset Hollantiin katsomaan tulppaaneja ja tuulimyllyjä...

downtiitus.suntuubi.com/datafiles/userfiles//Keukenhof.pps